Oranssi, pitkävartinen kukka näyttää kauniilta, en tiedä mikä laji se on. Kukka on laitettu tavalliseen lasiseen läpinäkyvään maljakkoon. Oranssin kukan varsi on pitkä ja vahva, tummanvihreä. Ei kauneuteen tarvita mitään erikoista. Yksinkertaisuus on kaunista.
Kaunista ja rumaa. Onko jopa liian radikaalia määritellä että jokin on kaunista tai rumaa? Mutta miten kauneutta voi mitata?
Kauneuskilpailut ovat todellinen itsetunnon tuhoaja. Naiset seisovat rivissä laitettuna ja hymyilevät leveää tekohymyä. Sitten joku vain laittaa heidät järjestykseen kauneuden perusteella, voittajalla on varmastikin mahtava olo kun voi olla parempi kuin muut, mutta entä hän, joka on jäänyt viimeiseksi, "rumimmaksi". Miltä hänestä tuntuu? Pahalta. Kyseinen henkilö tuskin edes on ruma.
Tätä kulttuuria opetetaan myös pikkutytöille jotka leikkivät barbie-nukeilla ja heille muodostuu ajatusmaailma että nämä muovinuket ovat kauniita. He oppivat ihannoimaan tämän vuoksi myös laihuutta, eivätkä normaalia ja tervettä ihmiskehoa.
Iltapäivälehtien viihdeuutisissa uutisoidaan jatkuvasti kuinka jokin julkkis on lihonut tai lauhtunut, kiinostaako jotakin muka oikeasti tämä tieto? Samoja ihmisiä he ovat silti vaikka paino muuttuisi sata kiloa. Kaikki ihannoivat vain täydellisyyttä. Meidät kasvatetaan uskomaan laihuuden olevan täydellistä. Sairas ajattelumalli.
Miksi on metsästettävä ulkoista kauneutta? Eikö ihmisen sisin ole tärkein tässä maailmassa niinkuin kuuluisi? Jokainen kärsii varmasti ulkonäköpaineista jossainvaiheessa elämäänsä, eikä median suhtautuminen kauneuteen helpota näitä ulkonäköpaineita yhtään. Nykyään 10-vuotiaat lapsetkin meikkaavat! Eikö kukaan huolestu?
"Kauneus on katsojan silmissä" niin on aina sanottu. Kauneus lähtee sisältä, jos uskot olevasi hyvä, niin olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti